Dadu – Haartti – Logrén – Pöllänen
Estella ja Sofia matkalla manalassa

Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Estella ja Sofia matkalla manalassa
Photo © Ingemar Raukola
Previous
Next
Näyttämörunoteos
Varhaisesta lapsuudestaan Hamlet muisti oikeastaan vain isänsä hieman käyrän ja kuhmuraisen etusormen, joka osoitti rautatammen alinta oksaa. Siinä istui pieni pöllö. Se ei näe mitään, se nukkuu nyt ja vasta yöllä se lähtee liikkeelle. – Sirkka Turkka –
Estella ja Sofia matkalla manalassa oli runollinen esitys vajoamisesta manan majoille ja todennäköisyyksiä uhmaavasta paluusta elämään, teos jossa muinaisrunous, Hamlet sekä modernismin ihmisusko kohtasivat.

Esityksen tekstimateriaali on seuraavista lähteistä: Kalevala, toim. Elias Lönnrot, 1849 Heikkilä, Timo: Ukon kirves -avain kalevalaiseen kulttuuriin, 1992 Olsson, Hagar: S.O. S., 1928, suom. Rakel Kansanen Salminen Helvi, Jalkanen, Hilma: Tie terveyteen ja kauneuteen- naisen kotivoimisteluopas, 1927 Salonen, Armas: Kaksoisvirtainmaa, 1945 Sarraute, Natalie: Tropismeja v. 1939 suom. Leena Kirstinä Sarraute, Natalie: Lapsuus, 1983, suom. Annikki Suni Steiner, Rudolf: Vihkimyksen portti -mysteerinäytelmä, 1910, suom. Sirpa Honko Södergran, Edith: Levottomia unia, runoja, 1929, suom. Uuno Kailas Turkka, Sirkka: Yö aukeaa kuin vilja, 1973 Tekstiä on osin sovitettu.

Kritiikki

Miten kuoritaan juhlallisuus tunnetuista runoista, muttei kuitenkaan kadoteta niiden koskettavuutta? Teatteri Takomon Estella ja Sofia matkalla Manalassa antaa hauskan ja omaperäisesti polveilevan vastauksen.

Esityksessä elävät sovussa Natalie Sarrauten, Sirkka Turkan, Edith Södergranin ja Hagar Olssonin tekstipätkät Shakespearen Hamletin ja Kalevalan säkeiden kanssa.

Kaksi eri tavoin vahvaa näyttelijää, Joanna Haartti ja Noora Dadu venyvät moniin rooleihin, musiikkinumeroihin ja osoittautuvat varsinaisiksi näyttämöpuhetaitureiksi.

Ohjaaja-dramaturgi Kaisa-Liisa Logrénin ilmava dramaturgia antaa tilaa pienille hetkille, ilmeille ja äänenpainoille, mutta silti esitystä pitävät kasassa suuret kysymykset – kuolema, ystävyys sekä taiteen ja elämän suhde. Kontrasteilla osataan pitää yleisö valppaana. Anna Pölläsen valoratkaisut tekevät tilasta täyteläisen, aivan kuin se kylpisi heleissä valoissa. Puolitoista tuntia kestävä esitys tuntuu jopa lyhyeltä. Viimeisillä minuuteilla jää kaipaamaan huippuhetkiä.

Maria Säkö

HS, 2.11.2010
ohjaukset ja dramaturgiat

Ensi-ilta
30.10.2010 Teatteri Takomo

Muut esitykset
2011 Kajaanin runoviikko
2015 Suomen Kansallisteatteri Omapohja- näyttämö

Tuotanto
työryhmä- Mirva Pulkkinen/ Teatteri Takomo
Noora Dadu ja Kansallisteatteri

Työryhmä
Rooleissa:
Noora Dadu
Joanna Haartti

Ohjaus ja dramaturgia: Kaisa-Liisa Logrén
Lavastus ja valosuunnittelu: Anna Pöllänen
Esityksen ideointi ja materiaalin kokoaminen: työryhmä
Pukusuunnittelu: Anna Pöllänen ja työryhmä
Äänisuunnittelu: Kaisa-Liisa Logrén ja työryhmä
Äänitekniikka ja –konsultaatio alkuperäisteoksessa: Tuomas Paavola
Live-musiikin harjoitus ja soitto nauhalla: Tuomas Logrén
Koreografiat: Hanna Raiskinmäki
Valokuvat: Ingemar Raukola
Juliste ja flyeri: Katri Sipiläinen