Miira Sippola
Tapaus Gaala

Miira Sippolan luotsaama Myllyteatteri on jo kymmenen vuoden ajan pyrkinyt vuoropuheluun teatteritradition kanssa. Itselleni ryhmän esityksissä parasta ovat olleet omaleimaiset esiintyjät, joiden ilmaisu eroaa valtavirrasta.

Pupu (Kaisa-Liisa Logrén) on keskushenkilö. Mukana ovat myös hänen tyttärensä, vanhemmat ja isovanhemmat.

Esitys on ryhmän historian sekä yksittäisen ihmisen mielensisäisen historian läpikäymistä. Se limittää perhemuistoja ryhmän taiteellisiin pyrintöihin. Välillä raivokkaan vihaisesti, välillä lempeän humoristisesti, mutta pysähtymättä. Suvantopaikatkin on rakennettu kuvien, sävelten ja assosiaatioiden pyörteeseen.

Näyttämökuvassa esiintyjät, puolalaisen Lukasz Trzinskin heistä tekemät isot nuket ja muutamat esineet muodostavat valojen ja tauotta impulsseja antavan musiikin kanssa koko ajan pyörteeseensä imaisevan esityksen. Visuaalisuudessa on muutamia aivan satumaisia hetkiä.

Tapaus Gaala on kuin värikäs kaleidoskooppi, joka pyörittää esiin muistojen kätköistä hätkähdyttäviä näkyjä. Esitys on hyvin kokemuksellinen – sitä on vaikea sanallistaa. Itse nautin suunnattomasti siitä mielikuvituksen voimasta, jota Sippola vyöryttää esiin. Hän osaa synnyttää katsojassa kosketuspintaa, joka on pintaa syvemmällä, jossain alitajunnassa. Minussa katsojana hilpeys ja nauru, myötätunto ja surumielisyys vaihtelivat. Välillä tuntui, kuin olisin ollut fellinimäisessä sirkuksessa, välillä kuin unieni sokkeloissa.