Melli Maikkula
Pelle

Pelle on epäsovinnainen ja arvaamaton.
Pellessä yhdistyy komedia ja tragedia.
Pellellä on yhteys toisiin toisiin todellisuuksiin.

Muistot, pelot ja unelmat sekoittuvat huomaamatta arkeen. Terapiapotilaan kertomat sattumukset kulkeutuvat Julian mukana kotiin, samoin Kentin tyyli lähestyä ihmisiä myyntityössään.

Olli Ikosen esittämä pelle on vaikuttava ilmestys. Katsojaan ei vedota sirkustempuilla, vaan vaitonaisen pellen salaperäisen surumielisellä olemuksella.
Anna Ackerman ja Tomi Alatalo tekevät morsiusparina erinomaisen notkeaa työtä sekä fyysisesti että verbaalisesti. Esityksen rytmi rakentuu pitkälti heidän saumattoman yhteispelinsä varassa.

Jukka-Pekka Palo tekee hienon roolin Julian terapiapotilaana ja naurattaa yleisöä viime vuosituhannen lopun televisiotähtenä.

Kaisa-Liisa Logrén lyckas att transportera åskådaren till en snarlig vidunderlig värld, men också visa hur märkligt den vuxnas känsloliv kan gestalta sig i barnets ögon. Skrämmande grimaserande clownansikten med lysande näsor dyer upp på väggarna och illustrerar det här underfundligt.

Kansallisteatterin Pelle on teatterisyksyn helmi –Yllättävät käänteet, huumori ja loistava näyttelijäntyö tekivät pienestä tarinasta suuren.

Pelle on niitä näytelmiä, joiden jälkeen esiripun laskeuduttua päässä pyörivistä adjektiiveista ei tahdo tulla loppua. Tällä kertaa mielihyvähormonit sotkivat pään niin perusteellisesti, että tällaisen vanhan ukon suusta saattoivat lipsahtaa jopa sanat voi kuinka ihana!